Korvausvelan vanhentuminen
Korkein oikeus on 26.1.2017 antanut ennakkoratkaisun vahingonkorvausvelan vanhentumisajan alkamisesta KKO 2017:3. Jutussa oli kyse siitä, mistä hetkestä vahingonkorvausvelan vanhentumisajan kuluminen alkoi.
Vanhentumislain 7 §:n 1) -kohdan mukaan korvausvelan osalta vanhentuminen alkaa kulua sopimusrikkomukseen perustuvassa hyvityksessä siitä, kun ostaja on havainnut virheen tai puutteen kaupan kohteessa tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on havainnut virheellisyyden sopimuksen täyttämisessä taikka hänen olisi pitänyt se havaita. Jutussa osapuoli väitti, että vanhentuminen alkoi vasta siitä, kun sopimusrikkomuksen toteava oikeuden tuomio tuli lainvoimaiseksi.
Korkein oikeus katsoi, että korvausvelan vanhentuminen oli alkanut, kun M Oy oli saanut tiedon väittämästään vahingosta ja sen syntymiseen johtaneesta W Oy:n menettelystä sekä niistä täytäntöönpanoriitakanteen perusteeksi esitetyistä seikoista, joiden vuoksi W Oy:llä ei ollut panttioikeutta kiinteistöön. Vanhentumisajan alkamisen kannalta merkitystä ei ollut sillä, että kysymystä panttioikeuden olemassaolosta ei ollut vielä täytäntöönpanoriidassa ratkaistu.
Ratkaisu selkeyttää korvausvelan vanhentumista koskevia säännöksiä. Vanhentumislain mukaan velat vanhentuvat kolmen vuoden kuluttua vanhentumisajan alkamisesta. Monissa tapauksissa kolmen vuoden vanhentumisaika on varsin lyhyt, varsinkin jos korvausvelan syntymiseen liittyy epävarmuustekijöitä. Velkoja voi turvata oikeutensa korvaukseen suorittamalla velan katkaisutoimen. Tämä voidaan tehdä esim. muistuttamalla todisteellisesti velasta.