Puolustautuminen rikosasioissa

Rikosprosessi koostuu esitutkinnasta, syyteharkinnasta ja oikeudenkäynnistä. Lisäksi rangaistus pannaan täytäntöön. Esitutkinnassa poliisi tai muu tutkintaviranomainen suorittaa tutkintatoimenpiteitä tapahtumien selvittämiseksi. Syyteharkinnassa syyttäjä arvioi tutkintamateriaalin perusteella ylittyykö syyttämiskynnys ja lopuksi tuomioistuin ratkaisee oikeudenkäynnissä, onko syytetty syyllistynyt rikokseen.

Rikoksesta epäillyllä on rikosprosessin aikana oikeuksia, joista tärkeimpiä on oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Epäillyn ei tarvitse kommentoida lainkaan häneen kohdistuneita rikosepäilyjä eikä hänen kommentoidessaan tarvitse puhua totta. Halutessaan rikoksesta epäilty voi jopa valehdella ilman, että hänen tarvitsee pelätä rangaistusta. Useinkaan epäillyn ei kannata edesauttaa oman syyllisyytensä selvittämistä.

Useimmissa tapauksissa rikoksesta epäillyn kannalta toimivin taktiikka on olla sanomatta asiasta mitään poliisille. Jos epäilty päättää sanoa asiasta jotain kannattaa tämä yleensä tehdä vasta loppulausunnossa tai oikeudenkäynnissä. Tämä mahdollistaa sen, että epäilty voi asianajajansa kanssa arvioida syyttäjän käytössä olevan näytön paljastamatta omaa näyttöään.

Rikosasiassa asianosainen voi antaa esitutkinnassa loppulausunnon. Loppulausunnon antaminen onkin epäillylle hyödyllinen väline järjestellä puolustustaan. Loppulausunnosta voi olla suuresti hyötyä ja se kannattaa yleensä antaa. Loppulausunnossa voidaan tuoda esiin syytettä vastaan puhuvia seikkoja tai jopa pyytää uusia tutkintatoimia.

Asianajaja on epäillylle tarpeen viimeistään siinä vaiheessa, kun asia käsitellään käräjäoikeudessa. Monimutkaisemmissa asioissa asianajajasta on apua ja hyötyä jo asian esitutkintavaiheessa. Epäillyllä on aina oikeus ottaa asianajaja mukaan poliisikuulusteluun.