Asianajoaiheita arkistot - Asianajotoimisto Kuusivaara Oy | oikeudenkäyntiin erikoistunut Asianajaja

Vahvan pääsäännön mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut (OK 21:1). Näin ollen kantaja kantaa riskin siitä, että hänellä on riittävät selvitykset ja näyttö kanteensa perusteista. On varsin tavanomaista, että todistelua esitetään vain tarpeen mukaan ja että todistelun määrä lisääntyy oikeudenkäynnin edetessä, ellei asiassa ilmene riidattomia seikkoja. Oikeudenkäymiskaarikin (OK) edellyttää, ettei turhaa todistelua saa esittää. Kyse on prosessiekonomiasta. Todistelua saa esittää ennen valmistelun päättymistä. Todistustaakkasäännöstö antaa ennakoitavuutta ja ehkäisee tarpeettomia oikeudenkäyntejä, sillä oikeudenkäyntejä ei kannata aloittaa ilman näyttöä. Kantaja, joka aloittaa oikeudenkäynnin puutteellisella näytöllä, ottaa siten tietoisen riskin.

Pääsäännöstä on kuitenkin laissa säädetty joitakin poikkeuksia muutoin kohtuuttomien tilanteiden varalle. Poikkeukset tulevat kuitenkin harvoin sovellettaviksi. Tässä artikkelissa esittelen poikkeuksista kolme, joihin vastapuoli on viimeaikoina vedonnut hoitamissani oikeudenkäynneissä:

1) Lain perustelujen (HE 191/1993 vp s. 12–13) mukaan vastaaja voi aiheuttaa OK 21:4.1 tarkoitetun tarpeettoman oikeudenkäynnin esimerkiksi laiminlyömällä ilmoittaa vastapuolelleen seikasta, johon hänen oikeutensa kiistatta perustuu ja josta vastapuoli ei ole tiennyt eikä hänen ole pitänytkään tietää. Jos näissä tapauksissa on ilmeistä, että kantaja ei olisi nostanut kannetta, jos hän olisi saanut tiedon mainitusta seikasta, lainkohta tulee sovellettavaksi. Lainkohdassa kyse on kuitenkin seikasta, johon ”hänen oikeutensa kiistatta perustuu” eli oikeudellisesti välittömästi relevantista tosiseikasta eli oikeustosiseikasta eli kanteen tai sen vastustamisen perusteesta. Lisäksi seikan salaamisen olisi tullut tapahtua laiminlyönnistä eli velvollisuuden vastaisesti.

2) Myöskin OK 21:4.2 säädetyssä tilanteessa on kyse oikeustosiseikasta. Yksinomaan se, että hävinnyt osapuoli ei ole ollut ennen oikeudenkäyntiä tietoinen jostain todisteesta tai aputosiseikasta ei voi olla peruste lainkohdan soveltamiseen. On selvää, että asianosainen, joka tietää oikeusperusteen olemassaolosta, muttei sitä koskevasta todisteesta, ei voi vedota kuluvastuusta vapautuakseen vilpittömän mielen suojaan. Lainkohta on niin poikkeuksellisesti soveltuva, ettei siitä tiettävästi ole korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä. Näin ollen ei voida esittää mitään tyypillistä lainsoveltamistilannetta. Kuitenkin lainkohtaa koskevissa lainvalmisteluaineistossa tarkoitetaan esimerkiksi tilannetta, jossa osapuolten välillä on kiistatta olemassa oleva saamissuhde, jossa vastaaja on velallinen ja joka on kuitenkin maksun suorituksen kautta lakkautettu ennen oikeudenkäyntiä vastaajan toimesta. Lainkohdan soveltuminen kuitenkin edellyttää, ettei tällaisessa tilanteessa kantaja ole tiennyt eikä olisi pitänytkään tietää mainitusta maksusuorituksesta, mutta vastaaja löytääkin kuitin siitä oikeudenkäynnin aikana ja ilmoittaa jo maksaneensa velan. Velkoja ei kuitenkaan voi vedota tehokkaasti siihen, ettei hän ole tiennyt eikä hänen olisi pitänytkään olisi pitänyt tietää, ettei ole jotain maksua saanut. Jokaisen pitäisi tietää mitä maksuja on hyväkseen saanut. Kyseessä täytyy siis yleensä olla tilanne, jossa maksu on tehokkaasti suoritettu kolmannelle osapuolelle, ja jonka johdosta oikeudenkäynnin osapuolten välillä ollut velkasuhde on erityisestä syystä lakannut. Velkasaatavan on siis täytynyt tavalla tai toisella vaihtaa omistajaa.

OK 21:7 (26.11.1993/1013)
Asianosaisen, jonka kanne jätetään tutkimatta, katsotaan hävinneen asian. Jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että asianosainen on peruuttanut kanteensa tai jäänyt saapumatta tuomioistuimeen, hänen on korvattava vastapuolensa kulut, jollei ole erityistä syytä määrätä korvausvelvollisuudesta toisin.

3) Oikeuskäytännössä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä on arvioitu sen perusteella, onko vaatimus johtanut siihen, että asian tila olisi vaaditun oikeusseuraamuksen kannalta merkityksellisellä tavalla muuttunut (KKO 2019:59, kohta 12 ja siinä viitatut ratkaisut). Tällaista tilannetta koskee lain perusteluissa (HE 191/1993 vp s. 15—16) mainittu esimerkki, jossa kanteen peruuttaminen on tapahtunut sen vuoksi, että vastaaja on täyttänyt vaatimuksen kanteen vireillepanon jälkeen. Lisäksi on otettu huomioon asian laatu sekä muut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännökset niistä ilmenevine periaatteineen (KKO 2006:106, kohta 4 ja KKO 2019:63, kohta 9).

Merkitystä on annettu muun muassa sille, onko asianosainen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:ssä tarkoitetuin tavoin aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin (KKO 2006:106, kohta 4). Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan, jos voittanut asianosainen on aloittanut oikeudenkäynnin ilman, että vastapuoli on antanut siihen aihetta, taikka muutoin tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin, hän on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, jollei asiassailmenneisiin seikkoihin nähden ole aihetta määrätä, että kumpikin asianosainen saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Pykälän 2 momentin mukaan
tuomioistuin voi määrätä, että asianosaisten on pidettävä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jos seikka, josta asian lopputulos aiheutui, ei ennen oikeudenkäyntiä ollut hävinneen osapuolen tiedossa eikä hänen olisi pitänytkään olla siitä tietoinen.

Hoidettavanani olleessa jutussa yksityinen pysäköinninvalvontayhtiö nosti sopimusperusteista maksua koskevan kanteen päämiestäni vastaan ja havaittuaan mitä ilmeisimmin häviävänsä juttunsa luopui kanteestaan kesken kirjallisen valmistelun, joka tarkoitti sitä, että kantajan kanne hylätään eli kantaja häviää jutun. Kantaja kuitenkin vaati, että päämieheni tulisi silti korvata pysäköintivalvontayhtiön oikeudenkäyntikulut, koska hän olisi aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin. Pysäköinninvalvontayhtiö vetosi siihen, ettei tämä tiennyt eikä tämän olisi pitänytkään tietää sitä seikkaa, josta asian lopputulos johtui. Asian lopputulos johtui kuitenkin kantajan luopumisesta ja kantajan luopuminen johtui siitä, ettei kantaja pystynyt näyttämään kanteensa perusteita toteen. Kantaja ei voinut tehokkaasti vedota siihen, ettei tämä tiennyt eikä pitänytkään tietää kuka on hänen sopimuskumppaninsa, mikä on ollut sopimusehtojen sisältö, ettei sopimusehdot olleet selvästi esitettyjä tai ettei niihin ollut mahdollista tutustua ennen niihin sitoutumista. Kantaja ei voinut myöskään
vedota tehokkaasti siihen, että vastaajalla olisi ollut velvollisuus informoida kantajaa ennen oikeudenkäyntiä, sillä oikeusjärjestyksemme ei tunne yleistä informointivelvollisuutta perusteettomia vaatimuksia esittäviä kohtaan, eikä tapauksessa ollut myöskään mitään erityistä velvollisuutta informointiin. Kantaja myös paljoksui vastaajan oikeudenkäyntikulujen määrää. Käräjäoikeus hylkäsi
pysäköintivalvontayhtiön kanteen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen ja velvoitti kantajan korvaamaan vastaajalle tämän asiamiehen 13 tunnin toimenpiteistä aiheutuneen palkkion reilut 4000 € korkolain mukaisine korkoineen.

Pysäköinninvalvontayhtiö haki tuomioon muutosta Helsingin hovioikeudelta oikeudenkäyntikuluvastuunsa osalta. Helsingin hovioikeus 14.11.2022 katsoi, ettei käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ole syytä epäillä, eikä antanut pysäköintivalvontayhtiölle jatkokäsittelylupaa tämän valitukselle. Näin ollen käräjäoikeuden tuomio pysyy voimassa. Asiasta uutisoi myös iltasanomat.

Jukka Muhonen OTM, Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
24.11.2022

Maksuhäiriömerkintöjen kirjaaminen ja luokittelu perustuu luottotietolakiin. Suomessa rekistereitä ylläpitävät Bisnode Finland Oy ja Suomen Asiakastieto Oy. Velallisen on hyvä tietää millä edellytyksin maksuhäiriömerkinnän voi saada. Pelkästään perintäyhtiön tekemä ”karhuaminen” tai maksuvaatimusten esittäminen ei voi johtaa maksuhäriömerkintään. Hyvän perintätavan perusteella perintäyhtiöiden ei tulisi karhuta riitautettuja saatavia.

Maksuhäiriömerkinnän voi saada karkeasti ottaen kolmenlaisesta asiasta. Ensinnäkin käräjäoikeuden antamasta yksipuolisesta tuomiosta tehdään merkintä YVK -maksuhäiriökoodilla. Yksipuolinen tuomio annetaan, mikäli velallinen ei vastaa määräajassa käräjäoikeudesta saamaansa haasteeseen. Maksuhäiriömerkintää ei kuitenkaan synny, mikäli velallinen vastaa kanteeseen vaikka tämä myöhemmin häviäisi riitautettua saatavaa koskevan oikeudenkäynnin ja hänet todetaan maksuvelvolliseksi. Yksipuolisen tuomion voi välttää myös pelkästään vastaamalla kanteeseen ja myöntämällä sen oikeaksi. Tällöin asia ratkaistaan tuomiolla eikä maksuhäiriömerkintää synny. Yleensä velallisen kannattaa vastata haasteeseen ainakin sen verran, että hän myöntää sen oikeaksi. Tällöin käräjäoikeus antaa asiassa yksipuolisen tuomion sijasta tuomion jolloin maksuhäiriömerkintää ei synny.

Mikäli yksipuolinen tuomio on annettu, syntyy siitä maksuhäiriömerkintä. Yksipuoliseen tuomioon voi hakea takaisinsaantia, eli asian uudelleen käsittelyä käräjäoikeudessa. Tässä tapauksessa velallinen voi pyytää myös maksuhäiriömerkinnän poistamista.

Toiseksi maksuhäiriömerkintä voi syntyä velan ulosottokäsittelyn aikana, mikäli ulosottoviranomainen toteaa velallisen varattomaksi tai muusta syystä keskeyttää ulosoton. Näissä tapauksissa velalliselle syntyy maksuhäiriömerkintä UMV tai UMS -maksuhäiriökoodilla. Ulosottolaitoksen sivuilta saat lisää tietoa ulosottomenettelyn yhteydessä syntyvistä maksuhäiriömerkinnöistä.

Kolmanneksi pankit ja rahoitusyhtiöt voivat ilmoittaa suoraan ilman viranomaispäätöksiä kulutus-, osamaksu-, tili- tai luottokorttiluoton maksuhäiriörekisteriin jos luotto on ollut erääntyneenä yli 60 päivää. Tällöin maksuhäiriömerkintä tehdään OSP- tai LKP -koodilla.

Maksuhäiriömerkintöjä tallennetaan 2-3 vuotta riippuen merkinnästä. Velallisella on oikeus kerran vuodessa maksutta tarkistaa hänestä rekisteröidyt maksuhäiriöt. Henkilöllä on mahdollisuus ilmoittaa rekisteriin myös oma luottokielto, joka vastaa maksuhäiriömerkintää eikä henkilölle tällöin myönnetä luottoa tai luottokortteja.

Maksuhäiriömerkinnän kestoa voi lyhentää, jos sen aiheuttanut velka on jo kokonaan maksettu. Velallinen voi pyytää velkojalta tällöin niin sanottua ref -merkintää. Pyynnön voi tehdä myös suoraan Suomen Asiakastieto Oy:lle tai Bisnode Finland Oy:lle. Ref -merkintä mahdollistaa luoton saamisen ainakin joiltain rahalaitoksilta.

Apua kotitalouksien talous ja velkaongelmiin on saatavissa mm. takuusäätiöltä.

Rikosprosessi koostuu esitutkinnasta, syyteharkinnasta ja oikeudenkäynnistä. Lisäksi rangaistus pannaan täytäntöön. Esitutkinnassa poliisi tai muu tutkintaviranomainen suorittaa tutkintatoimenpiteitä tapahtumien selvittämiseksi. Syyteharkinnassa syyttäjä arvioi tutkintamateriaalin perusteella ylittyykö syyttämiskynnys ja lopuksi tuomioistuin ratkaisee oikeudenkäynnissä, onko syytetty syyllistynyt rikokseen.

Rikoksesta epäillyllä on rikosprosessin aikana oikeuksia, joista tärkeimpiä on oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Epäillyn ei tarvitse kommentoida lainkaan häneen kohdistuneita rikosepäilyjä eikä hänen kommentoidessaan tarvitse puhua totta. Halutessaan rikoksesta epäilty voi jopa valehdella ilman, että hänen tarvitsee pelätä rangaistusta. Useinkaan epäillyn ei kannata edesauttaa oman syyllisyytensä selvittämistä.

Useimmissa tapauksissa rikoksesta epäillyn kannalta toimivin taktiikka on olla sanomatta asiasta mitään poliisille. Jos epäilty päättää sanoa asiasta jotain kannattaa tämä yleensä tehdä vasta loppulausunnossa tai oikeudenkäynnissä. Tämä mahdollistaa sen, että epäilty voi asianajajansa kanssa arvioida syyttäjän käytössä olevan näytön paljastamatta omaa näyttöään.

Rikosasiassa asianosainen voi antaa esitutkinnassa loppulausunnon. Loppulausunnon antaminen onkin epäillylle hyödyllinen väline järjestellä puolustustaan. Loppulausunnosta voi olla suuresti hyötyä ja se kannattaa yleensä antaa. Loppulausunnossa voidaan tuoda esiin syytettä vastaan puhuvia seikkoja tai jopa pyytää uusia tutkintatoimia.

Asianajaja on epäillylle tarpeen viimeistään siinä vaiheessa, kun asia käsitellään käräjäoikeudessa. Monimutkaisemmissa asioissa asianajajasta on apua ja hyötyä jo asian esitutkintavaiheessa. Epäillyllä on aina oikeus ottaa asianajaja mukaan poliisikuulusteluun.

Yrittäjälle yritystoiminnassaan eräs hankalimpia tilanteita on, kun yrittäjä joutuu irtisanomaan työsuhteita. Työnantajana toimiminen on yrittäjälle usein oikeudellisesti erittäin vaativaa. Työsuhteiden solmimiseen ja ylläpitämiseen liittyy runsaasti lakeja, säännöksiä ja muuta juridiikkaa, joita yrittäjä joutuu noudattamaan annettuina ilman, että hän itse voi vaikuttaa velvoitteiden sisältöön. Velvoitteita liittyy työaikakirjanpitoon, työajan seurantaan, lomakirjanpitoon, työehtosopimuksiin sekä palkanmaksuun ylipäätään.

Työsuhteiden päättäminen joko irtisanomalla tai purkamalla on työoikeudellinen erikoistehtävä, jonka oikeanlainen hoitaminen on työnantajalle hyvin vaativaa. Työlainsäädäntö on laadittu suojaamaan työntekijää eikä yrittäjä useinkaan tule ajatelleeksi kaikkia tarpeellisia muotoseikkoja ja kaavamaisia menettelytapoja, joita lainsäädännössä häneltä vaaditaan. On kuitenkin erittäin tärkeää, että irtisanominen toimitetaan kussakin yksittäistapauksessa oikein. Muutoin työnantajalla on riski joutua korvausvastuuseen.

Tilanteisiin vaikuttavat myös inhimilliset tunteet ja henkilösuhteet yrityksen sisällä, jotka lisäävät riskiä siitä, että työsuhteen irtisanominen tapahtuu virheellisesti. Tyypillisesti ikävä tilanne halutaan hoitaa mahdollisimman nopeasti, jolloin riskit menettelytapavirheistä kasvavat. Irtisanomistilanteissa on hyvä noudattaa vanhaa sanontaa, jonka mukaan ”maltti on valttia” ja pysähtyä hetkeksi miettimään tilannetta. Jos irtisanomisen perusteen laillisuudesta on vähänkään epäilystä kannattaa työnantajan kääntyä asianajajan puoleen.

Työsuhteen irtisanominen voi tapahtua joko työntekijän henkilöön liittyvällä perusteella tai tuotannollisella ja taloudellisella perusteella. Molemmissa tapauksissa työnantajalla on aina velvollisuus näyttää irtisanomisperuste toteen. Henkilöön liittyvään perusteeseen liittyy toisinaan merkittäviä todisteluvaikeuksia, jos työnantaja esimerkiksi vain epäilee työntekijää jostakin väärästä menettelystä tai teosta ja ilmoittaa kokevansa luottamuspulaa työntekijää kohtaan. Useinkaan pelkkä yksilöimätön luottamuspula ei ole riittävä peruste työsuhteen irtisanomiseen.

Työnantajan pitää myös yleensä antaa varoitus työntekijälle ennen kuin yrittäjä saa irtisanoa työsuhteen. Varoituksen muodolliseen sisältöön ja toimittamiseen puolestaan liittyy melko tarkkoja työsopimuslaissa annettuja sääntöjä. Jos säännöt eivät täyty, voi varoitus olla pätemätön.

Yrittäjän kannattaa hankkia työoikeudellisiin tilanteisiin apua asianajajalta. Työsuhteiden päättämisen antaminen asianajajan tehtäväksi vähentää stressiä ja riskiä siitä, että irtisanominen olisi laiton. Joskus yrittäjä on irtisanonut tai purkanut työsuhteen ilman juridista apua ja työntekijä väittää irtisanomista laittomaksi. Tällöin asianajaja voi auttaa vaatimusten vastustamiseksi ja korvausvaatimusten torjumiseksi.

Olemme vuosien varrella hoitaneet lukuisia työoikeudellisia asioita yrittäjien puolesta. Jos olet aikeissa irtisanoa tai purkaa työsuhteita voit pyytää apua asianajotoimistoltamme. Mikäli olet saanut riitautuskirjeen tai haastehakemuksen työntekijältä voit myöskin olla meihin yhteydessä. Annamme maksutta arvion siitä, miten vaatimuksiin tulisi suhtautua ja millä tavoin voimme yritystäsi auttaa. Avustamme myös työsopimusten laadinnassa, työsuhteen muutos- ja päättämistilanteissa, yritysjärjestelyissä sekä yhteistoimintamenettelyissä.

Asianajaja pystyy auttamaan irtisanomaan työsuhteita. Laitonta irtisanomista koskeva riita on yleisimpiä oikeudenkäyntitilanteita, johon yrittäjä voi joutua.

Reklamaatio on sopimussuhteessa varsin tärkeä toimenpide. Reklamaatiolla tarkoitetaan toiselle sopimuskumppanille tehtävää virheilmoitusta. Sopimuksen toiselle osapuolelle ilmoitetaan, että hänen suorituksessaan on virhe.

Avustimme keväällä 2019 kattourakoitsijaa jutussa, jossa tuli oli päässyt irti asuinrakennuksen parvekesaneerauksen yhteydessä. Vahinkoja korvannut vakuutusyhtiö vaati niin sanotun vakuutusyhtiön takautumisoikeuden nojalla 2,7 miljoonan euron korvausta urakoitsijalta. Juttu ratkaistiin urakoitsijan eduksi käräjäoikeuden todettua, että urakan tilaajana ollut taloyhtiö ei ollut reklamoinut urakoitsijan suoritusvirheestä eikä esittänyt vaatimuksia vahingosta urakan vastaanottoon mennessä. Urakkasopimuksen ehtojen mukaan vaatimukset toista osapuolta kohtaan tuli esittää puhevallan uhalla vastaanottotarkastukseen mennessä.

Vakuutusyhtiö ei voinut siirronsaajana saada alkuperäistä velkojaa parempaa oikeutta takautumisoikeutensa nojalla. Tapaus osoitti millaisiin oikeudenmenetyksiin reklamaation laiminlyönti pahimmillaan voi johtaa.

Joskus reklamaation tekemistä arastellaan koska ei tahdota tarpeetonta vastakkainasettelua. Kyse on kuitenkin täysin asiallisesta toimenpiteestä, jonka tekemisessä ei kannata arastella. Reklamaatio on aina mahdollista laatia sisällöltään myös kohteliaasti.

Yksityisen pysäköinninvalvontamaksun periminen on mahdollista, jos alueella on selkeä opastus pysäköinnin ehdoista ja yritys voi näyttää, että kuljettaja on menetellyt vastoin opasteita. Asiakkaallemme koitui harmia, kun hänen puolisonsa käytössä ollut auto rikkoontui ja se jouduttiin pysäköimään alueelle, jossa yksityinen pysäköinninvalvontayritys harjoitti pysäköinninvalvontaa. Parkkipate Oy peri 50 euron suuruista maksua velkomuskanteella vaikka päämiehemme oli selvittänyt yritykselle, että hän ei ollut pysäköinyt autoa alueelle, vaan hänen vaimonsa oli auton pysäköinyt. Käräjäoikeus antoi asiassa yksipuolisen tuomion ja päämiehellemme aiheutui asiasta maksuhäiriömerkintä. Asiakas ei ollut huomannut vastauksen määräaikaa ja pysäköinninvalvontayritys Parkkipate vaati asiassa yksipuolista tuomiota vaikka se tiesi, ettei asiakkaamme ollut pysäköinyt autoa.

Haimme asiakkaamme puolesta takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon. Yksipuolinen tuomio poistettiin ja pysäköinninvalvontayritys velvoitettiin korvaamaan asiakkaamme oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti. Myös aiheeton maksuhäiriömerkintä poistettiin. Käräjäoikeuden tuomion mukaan pysäköinninvalvontayritys oli vaatinut yksipuolista tuomiota vaikka se oli tiennyt, että asiakkaamme ei ollut pysäköinyt ajoneuvoa.

Yksityinen pysäköinninvalvontamaksu perustuu sopimukseen

Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun KKO 2011:43 mukaan autoilija voi pysäköidessään tulla samalla solmineeksi sopimuksen pysäköinnistä pysäköinninvalvontayhtiön kanssa. Kyltit pysäköintialueen laidalla antavat sisällön syntyvän sopimuksen ehdoille. Jos autoilija rikkoo näitä ehtoja, sopimuksen toinen osapuoli on oikeutettu perimään häneltä sopimuksen mukaisen maksun hyvityksenä sopimuksen rikkomisesta. Kysymys ei ole viranomaisvallan käyttämisestä, vaan sopimuksesta.

Korkeimman oikeuden yksittäisessä ennakkoratkaisussa määrittelemä sopimuksen syntytapa on yleisestä sopimus- ja siviilioikeudellisesta luottamuksensuojaperiaatteesta poikkeava, sillä syntytapa ei edellytä sitä että pysäköijän sitoutumistahto tulisi ilmaistuksi luottamusta synnyttävällä tavalla toiselle osapuolelle, vaan sopimus voi syntyä myös vastentahtoisesti. Näin ollen sopimuksen syntytapa on myös poikkeus yksilön toimintavapauden ja siihen sisältyvään sopimusvapauden periaatteeseen. Lainsäätäjäkin on katsonut, ettei yksityisestä pysäköinnin valvonnasta voida säätää lakia, koska se antaisi yksityisille pysäköinninvalvontayrityksille merkittävää julkista valtaa, eikä tällaista valtaa voida antaa kuin viranomaiselle.

Mikäli pysäköinninvalvonta katsotaan julkisen vallan käytöksi eli pakkovallaksi, siinä ei luonnollisesti voisi tällöin olla kyse sopimuksesta, joka puolestaan perustuu vapaaehtoisuuteen. Näistä kiistanalaisista seikoista riippumatta korkeimman oikeuden antamaa merkitykseltään sopimusoikeudellista ratkaisua KKO 2011:43 noudatetaan laajasti tuomioistuimissa. Ratkaisu ei kuitenkaan puutu olemassa oleviin todistustaakkasäännöksiin, vaan myös pysäköintiasiassa on noudatettava ns. normaalia todistustaakkaa. Pysäköinninvalvontayrityksellä on näyttötaakka sopimuksen syntymisestä.

Milloin maksun perumista voi vaatia?

Maksun perumista voi vaatia, jos
-pysäköintialueen opastus on ollut puutteellinen, esim. alueella noudatettavia pysäköintisääntöjä ja niiden rikkomisen seuraamuksia ei ole pysäköintialueella selkeästi esillä.
-pysäköinti ei ole ollut kylteissä mainittujen ehtojen vastaista
-maksun saanut henkilö ei ole ollut virheellisestä pysäköinnistä vastaava kuljettaja
Hoitamassamme tapauksessa sopimusta pysäköinnistä ei ollut syntynyt, koska auton kuljettajana ei ollut asiakkaamme vaan tämän puoliso. Koska pysäköinninvalvontayritys oli tästä tietoisena jatkanut maksun perimistä velvoitettiin se korvaamaan päämiehemme oikeudenkäyntikulut. Jos joudut vastaavaan tilanteeseen kannattaa asiassa hankkia oikeudellista apua.

Reklamaatiovelvollisuus

Jos et ole pysäköinyt ajoneuvoa, ei reklamaatiota lain mukaan tarvitse tehdä sillä reklamaatiovelvollisuus on vain sopimuskumppanilla. Jos et ole solminut sopimusta, et siis ole velvollinen reklamoimaan mistään asiasta. Käsityksemme mukaan reklamointi siitä, että et ole ajoneuvon pysäköinyt henkilö laajentaisi kansalaisen reklamointivelvollisuutta asioihin, joita lainsäädännössä ei ole tarkoitettu reklamointivelvoitteen piiriin.

Yksityiset pysäköinninvalvontayhtiöt ovat kehittäneet verkkopalveluita, joissa on mahdollista käydä katsomassa valokuvia ajoneuvon pysäköinnistä ja tekemässä reklamaatio pysäköinnistä. Reklamaatiopalvelussa tehtyjä reklamaatioita on esitetty hoitamissamme oikeudenkäynneissä todisteena reklamaation sisällöstä sekä suoritetuista perintätoimista. Pysäköinninvalvontayritykset ovat esittäneet kuluttajien tekemiä reklamaatioita mm. uskottavuusnäyttönä ajoneuvon kuljettajan henkilöllisyyden suhteen.

Pysäköinninvalvontayritys kykenee yleensä osoittamaan pysäköinnin suorittajaksi verkkopalvelussaan asioineen henkilön yhdistämällä henkilöllisyyden ja auton tuulilasiin jätetyn maksuvaatimuksen keskenään. Useinkaan pysäköinninvalvontayritykselle ei saa tehtyä ilmoitusta sen maksuvaatimuksen perusteettomuudesta muulla tavoin.

Pitääkö yksityisen pysäköintiyrityksen sakko sitten maksaa?

Lyhyesti sanottuna maksu pitää maksaa, jos olet tehnyt pysäköintiyrityksen kanssa sopimuksen pysäköinnistä ja olet rikkonut tuota sopimusta. Yksityistä valvontamaksua ei tarvitse maksaa, ellet ole itse pysäköinyt ajoneuvoa virheellisesti. Olemme vuosien varrella neuvoneet lukuisia asiakkaita, jotka ovat saaneet maksuvaatimuksen tai haastehakemuksen pysäköinninvalvontayritykseltä. Yritykset väittävät usein, että ajoneuvon haltijaa on pidettävä heidän sopimuskumppaninaan. Kuitenkin näyttötaakka pysäköintiä koskevan sopimuksen syntymisestä on pysäköintiyrityksellä eikä pelkkä ajoneuvon haltijaa koskeva tieto riitä näytöksi pysäköinnistä. Toimistomme on lukuisten hoidettujen juttujen perusteella hankkinut runsaasti kokemusta siitä, miten yksityisen pysäköintiyrityksen nostamat kanteet saadaan hylättyä. Usein parkkifirma ei kykene näyttämään pysäköintiä toteen, jolloin kanne hylätään. Kuluttajia on usein pelottanut pysäköintifirmojen perintätoimistojen ilmoitukset siitä, että yksityisen valvontamaksun maksamatta jättäminen aiheuttaisi maksuhäiriömerkinnän. Maksuhäiriömerkintää ei kuitenkaan kannata pelätä sillä kiistetystä haastehakemuksesta ei voi seurata maksuhäiriömerkintää. Lue tästä maksuhäriötä koskevasta kirjoituksestamme tarkemmin millä edellytyksillä maksuhäiriömerkinnän voi saada.

Oikeudenkäynnissä jutun hävinnyt joutuu yleensä korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut. Lue tarkemmin asiasta toisesta blogikirjoituksestamme Velvollisuudesta korvata vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Myös Iltasanomat on käsitellyt aihetta erään toimistomme hoitaman yksityistä pysäköintiä koskevan oikeusjutun osalta. Voit lukea artikkelin tästä linkistä: Iltasanomat

Oletko saanut haastehakemuksen yksityiseltä pysäköinninvalvontayritykseltä? Etkö pysäköinyt autoa itse? Eivätkö sopimusehdot olleet selvästi esitettyjä? Eikö pysäköinti ollut ehtojen vastaista? Koetko ettet sitoutunut mihinkään ehtoihin? Ota meihin yhteyttä niin selvitetään miten asiassa kannattaa toimia.

Annamme maksutta alustavan arvion mahdollisuuksistasi saada velkomuskanne hylättyä. Yleensä vastausta yksityisten parkkifirmojen haastehakemuksiin ei kannata laatia itse.

Kiinteistönvälittäjän vastuu asunnon myyjää ja ostajaa kohtaan on iso. Asuntokauppa on usein kansalaisen koko elämän merkittävin hankinta.

Kiinteistövälittäjän vastuu asunnon tai kiinteistön ostajaa kohtaan ei ole samanlaista kuin myyjän vastuu. Välittäjän vastuu perustuu siihen toimiiko hän tehtävässään huolellisesti ja ammattitaitoisesti. Kiinteistönvälittäjän vastuu omaa toimeksiantajaansa (eli myyjää) kohtaan voi perustua myös siihen, toimiiko hän välityssopimuksen mukaisesti. Välittäjän vastuista määrätään kiinteistönvälityslaissa.

Välittäjällä ei ole yleistä vastuuta asunnon tai kiinteistön virheistä. Myyjällä sen sijaan on ns. kaupan vastuu kiinteistön tai asunnon virheistä. Kiinteistönvälittäjän vastuu ei yleensä ulotu niin sanottuihin salaisiin tai piileviin virheisiin. Niistä voi olla vastuussa vain myyjä.

Välittäjä on vastuussa oman välitystehtävänsä laadusta. Välittäjän on suoritettava välitystehtävä ammattitaitoisesti, huolellisesti ja hyvää välitystapaa noudattaen sekä ottaen huomioon toimeksiantajan ja myös tämän vastapuolen edut. Välittäjän on asuntoa markkinoidessaan annettava toimeksiantajan vastapuolelle kaikki ne tiedot, joiden hän tietää tai hänen pitäisi tietää vaikuttavan kaupasta päättämiseen.

Välittäjällä on tiedonantovelvollisuus kaikista kohteen olennaisista tiedoista. Välittäjä on velvollinen antamaan ostajalle kaikki keskeiset tiedot asunnosta, sen ominaisuuksista ja puutteista. Välittäjällä on myös itsenäinen selonottovelvollisuus välittämästään asunnosta. Hänen tulee selvittää mm. kiinteistön rakennuslupiin ja kaavoitukseen liittyvät seikat ja kiinteistöön kohdistuvat rasitukset kuten kiinnitykset. Osakehuoneiston osalta välittäjän on selvitettävä isännöitsijältä tiedot taloyhtiöön suunnitteilla olevista remonteista. Kiinteistövälittäjän on myös tarkistettava tietojen oikeellisuus, jos ilmenee seikkoja, joiden vuoksi tietoja on syytä epäillä.

Kiinteistönvälitysalan keskusliitto on vahvistanut hyvää välitystapaa koskevat ohjeet. Ammattitaitoinen ja huolellinen kiinteistönvälittäjä noudattaa hyvää välitystapaa. Hyvän välitystavan rikkominen johtaa yleensä vahingonkorvauksiin.

Jos välittäjä ei hoida tehtäväänsä huolellisesti ja siitä aiheutuu vahinkoa ostajalle taikka myyjälle, syntyy välittäjälle vahingonkorvausvelvollisuus. Yleensä myös myyjä on suhteessa ostajaan vastuussa palkkaamansa kiinteistönvälittäjän virheistä. Tällöin ostaja voi vaatia korvauksia sekä myyjältä että kiinteistövälittäjältä.

Joskus on myös aidosti epäselvää, onko jostakin virheellisestä kauppaan vaikuttaneesta tiedosta vastuussa myyjä vai kiinteistönvälittäjä. Tällöin on usein syytä kohdistaa vaatimukset molempiin.

Kiinteistönvälittäjän virheen johdosta kuluttaja voi esittää vaatimuksia joko käräjäoikeudessa tai kuluttajariitalautakunnassa.

Korkein oikeus on 26.1.2017 antanut ennakkoratkaisun vahingonkorvausvelan vanhentumisajan alkamisesta KKO 2017:3. Jutussa oli kyse siitä, mistä hetkestä vahingonkorvausvelan vanhentumisajan kuluminen alkoi.

Vanhentumislain 7 §:n 1) -kohdan mukaan korvausvelan osalta vanhentuminen alkaa kulua sopimusrikkomukseen perustuvassa hyvityksessä siitä, kun ostaja on havainnut virheen tai puutteen kaupan kohteessa tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on havainnut virheellisyyden sopimuksen täyttämisessä taikka hänen olisi pitänyt se havaita. Jutussa osapuoli väitti, että vanhentuminen alkoi vasta siitä, kun sopimusrikkomuksen toteava oikeuden tuomio tuli lainvoimaiseksi.

Korkein oikeus katsoi, että korvausvelan vanhentuminen oli alkanut, kun M Oy oli saanut tiedon väittämästään vahingosta ja sen syntymiseen johtaneesta W Oy:n menettelystä sekä niistä täytäntöönpanoriitakanteen perusteeksi esitetyistä seikoista, joiden vuoksi W Oy:llä ei ollut panttioikeutta kiinteistöön. Vanhentumisajan alkamisen kannalta merkitystä ei ollut sillä, että kysymystä panttioikeuden olemassaolosta ei ollut vielä täytäntöönpanoriidassa ratkaistu.

Ratkaisu selkeyttää korvausvelan vanhentumista koskevia säännöksiä. Vanhentumislain mukaan velat vanhentuvat kolmen vuoden kuluttua vanhentumisajan alkamisesta. Monissa tapauksissa kolmen vuoden vanhentumisaika on varsin lyhyt, varsinkin jos korvausvelan syntymiseen liittyy epävarmuustekijöitä. Velkoja voi turvata oikeutensa korvaukseen suorittamalla velan katkaisutoimen. Tämä voidaan tehdä esim. muistuttamalla todisteellisesti velasta.

Vuoden 2017 alusta työsopimuslakia on muutettu. Muutokset koskevat koeaikaa, määräaikaisia työsuhteita ja työnantajan takaisinottovelvollisuutta.

Koeaika voi vuodenvaihteen jälkeen tehtävissä työsopimuksissa olla entisen neljän kuukauden sijaan kuusi (6) kuukautta. Työnantaja voi myös pidentää koeaikaa, jos työntekijä on ollut koeajan aikana vähintään 30 päivää työkyvyttömänä tai perhevapaalla. Määräaikaisessa työsopimuksessa koeaika voi olla korkeintaan puolet sopimuksen kokonaiskestosta.

Myös määräaikaisen työsuhteen solmimisen edellytyksiin tuli muutos. Työnantaja voi vuoden 2017 alusta lukien palkata pitkäaikaistyöttömän määräaikaiseen työsuhteeseen ilman perusteltua syytä enimmillään vuodeksi. Työsopimuksia voi olla useampiakin peräkkäin. Näitä voi olla enintään kolme kahden vuoden aikana, jos niiden yhteenlaskettu kesto ei ylitä yhtä vuotta.

Työnantajan takaisinottovelvollisuus lyhenee vuoden alussa yhdeksästä neljään kuukauteen. Vähintään 12 vuotta kestäneissä työsuhteissa takaisinottovelvollisuuden kesto on kuitenkin kuusi kuukautta. Takaisinottovelvollisuus tarkoittaa sitä, että työnantajan pitää tarjota työtä tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla irtisanomalleen työntekijälle.

Category: Asianajoaiheita

Velvollisuudesta korvata vastapuolen oikeudenkäyntikulut

Mistä maksuhäiriömerkinnän saa ?

Puolustautuminen rikosasioissa

Yrittäjän työoikeus

Reklamaatio on tärkeä toimenpide

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta – pitääkö parkkisakko maksaa

Yksityinen pysäköinninvalvontamaksu perustuu sopimukseen

Milloin maksun perumista voi vaatia?

Reklamaatiovelvollisuus

Pitääkö yksityisen pysäköintiyrityksen sakko sitten maksaa?

Kiinteistönvälittäjän vastuu asuntokaupan virheistä

Korvausvelan vanhentuminen

Työsopimuslakiin kolme muutosta

Helsingin toimisto

Tampereen toimisto

Lakimiesten suorat numerot